18. helmikuuta 2012

Hei, mitä kuuluu?

Tänään päiväni oli mahtava. Kertakaikkiaan täysi ja iloinen :)

Aamulla herään kello puoli kuusi (mikä vähän ahistaa päivän iloisuusastetta) ja olen valmistautumassa bussiin joka ottaisi minut kyytiin kello 6.20. En yleensä kulje bussilla aamuisin, mutta hostmomilla ei töitä ollut tänään ja sisko sairastaa. Kuitenkin, olen pakannu ja pukenu valmiina linkkuun menoon, mutta sitten hostmom kysyy jos haluaan kyydin ja tietenkin haluan :) Joten rojahdan petiin vielä 40 minuutiksi. Ahh

Ensimmäin tunti joogaa. Ahh

Toka tunti design and engineering, kolmas historiaa, neljäs arkkitehtuuria, LUNCH TIME, viides explore art, kuudes language arts eli kirjallisuus ja viimenen espanjaa ja koe. Koe meni mainiosti ja sain vihdoin muillakin tunneilla jotain edes aikaseksi. Lounas oli rentouttava, kuten yleensäkin. Ai niin! Okei, minähän olen tunnettu kauheasta ja pelottavasta tavasta hukata asioita, mikä ei ole edes hauskaa. Siis istuttiin meijän porukalla syömässä ja sitten Elena yhtäkkiä kutsu mua ja sano että "this random girl just gave me your phone!" ! Ja minä olin että mitä!? En edes ollu tajunnu että se oli hukassa ja mikä onni, että sain sen takasi. Pääteltiin että tiesivät puhelimen olevan mun, koska taustakuvana mulla on kuva musta ja Elenasta :D Huh huh. Olen ikuisesti kiitollinen tuolle ihmiselle, jota en edes ehtinyt kiittää.

(Illalla järjestettiin taas Bake Sale International Groupin rahankeruun vuoksi.)

Koulun jälkeen oli leipomisen vuoro, mutta sitä ennen meidän piti rokata vessassa Lordin tahtiin. Se oli vapauttavaa. Leipomassa meitä oli tehoryhmä, nimittäin Elena Saksasta, minä Suomen maalta, Aina Norjasta, Thy Saksasta, Fah Thaimaasta, Saki Japanista, Kenneth Filippiineiltä, Carly Ameriikasta ja Mrs. Thomas Ameriikasta. Leivottiin noin 50 suklaakeksiä, 25 brownieta, 20 vaniljapalaa ja delicious cupcakes. Suklaakeksi eli chocolate chip taikina on muuten todella hyvää. Täällä nuo keksit on tosi iso juttu ja kaikki rakastaa keksejä! Yksi päivä ostettiin keksitaikina paketti ja syötiin se automatkalla kirkon youth groupista kotiin. Ahh

 Kello viisi suunnattiin kohti liikuntasaleja missä koripelit pietään. Meijän pöytä pystytettiin käytävä/aulaan jossa oli myös kioski, josta pysty ostaan kaikenlaista kuten hodareita, tietenkin. Istuttiin sitten koko porukka siinä pöyän ympärillä ja myytiin leivonnaisia. Oli tosi hauskaa ja ihmiset tykkäsivät meistä ja meidän herkuista :) Saatin jonkuverran jopa lahjoituksena! Hyvä me :D

Pelit kesti aina yheksään asti, joten koko päivän vietin siis tuolla koululla. Ja pelin alussa koulu jakoi 75 Dallas vs Lebanon t-paitaa 75:lle ensimmäiselle, jotka oli niitä ottamassa. Se oli ihan hirveää tönimistä ja ähkimistä, mutta minä sain yhden! Koska meidän piti istua tuolla semmoset neljä tuntia niin pitihän sitä aikaa jotenki kuluttaa, niin alettiin sitten piirteleen kaikkea paperilautasille ja koristeltiin meidän pöytä tosi söpösti. Kirjotettiin tarrautuville lapuille yli kymmenellä eri kielellä I love you ja kiinnitettiin ne pöytään. Tuntuu ihan huipulta, kun osaa sanoa niin monella kielellä :D Ja sitten tapahtu jotain taianomaista! Istuin ihan tönkkönä siinä myyntipöydän ääressä ja tämä vaalea poika tulee siihen ja kysyy, että onko joku Suomesta. Minä olin heti hereillä ja hihkuin onnesta. Jotenki automaattisesti tajusin että hän oli myös Suomesta ja olin silleen että "Joo! Mitä kuuluu?" Hahaha se oli niin outoa! Vaihettiin siinä sitten jokusen sanaa ja suomi tuntui niin hankalalta puhua. Hän oli siis vaihto-oppilas Dallasista ja oli tullu kannustamaan heidän joukkuetta.

Pelien jälkeen koululla oli Valentine's Day dance, mutta en sitten enää jaksanu jäähä sinne. Näin kuitenkin siitä vilauksen ja tavallaan olin siellä :D Minä olin muuten prinsessa ehdokkaana :D Mutta en sitten ollu kuitenkaan prinsessa ja olin sairas sinä päivänä kun ne paperit kiersi luokassa, joten en edes nähny minun nimeä tuossa ehdokas lapussa, mutta oli se silti mukava yllätys :)

Minun oli tarkotus mennä tuolta suoraa yökylään, mutta suunnitelmiin tuli sitten muutos ja menin kotia. Siellä sitten katoin pari jaksoa Say Yes To The Dress ohjelmaa, joka on ohjelma jossa morsiammet etsii sitä oikeaa mekkoa. Nyt kello on 0:02 ja olen valmis nukkumaan.

Terveisiä kaikille ja toivon että voitte hyvin! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti