Hóla Chicos!

Minkälaiseksi ihmiseksi haluan kasvaa? Mitä haluan saavuttaa elämälläni? Ketkä tulevat olemaan ne ihmiset, jotka vaikuttavat minuun eniten? Kuka minä olen? Ahh vaikeita kysymyksiä ja vielä vaikeampia vastauksia. Minusta tuntuu, että kaikki miettii noita samoja kysymyksiä, toiset julkisesti ja toiset itsekseen mietiskellen. Vaihtarina olo on ennenkaikkea laittanut miettimään. Olen oppinut paljon elämästä, kavereista, maailmasta, itsestäni ja joo, fast food ruokaloista myös. Kuitenkaan en tiedä paljon mitään. Aina on jotain uutta opittavaa ja nähtävää. Erilaiset mielipiteet ei helpolla lopu. Voin kuitenkin sanoa, että kun tänne lähdin, toivoin että saisin edes jonkinlaisen mielikuvan mitä haluan tehdä ja olen päässyt ajatuksissani eteenpäin. Toivottavasti pääsen työskentelemään ihmisten ja taiteen ympäröimänä. Arkkitehtuuri ja design on noussut kiinnostamaan suuresti.

Pari päivää taaksepäin, pe 24.2 (täällä muuten päivämäärä kirjotetaan "takaperin" eli tuo ois 2.24. mikä oli aluksi super hämmentävää), olin siis tapahtumassa nimeltä Pure Rebellion. Se oli semmonen näytelmä/konsertti/kirkko/luento juttu. Ajettiin heti koulun jälkeen Corvallikseen. Meitä oli Bobbie ratissa, Aina etupenkillä, minä ja Elena takapenkillä :D Corvalliksessa pyörittiin vaan jossain puol kuuteen asti ja mentiin sitten kirkolle, jossa tapahtuma järjestettiin. Se ei siis ollu oikeestaan uskonnollinen ja siellä oli porukkaa eri uskonnoista ym. Mentiin sinne nälkäsinä, kun oltiin siinä uskossa että tarjoaisivat ilmaista ruokaa. No, paikalle päästiin, ja ruoka maksaa! Mitä tämä on? Haha kaikki oli koko sen ajan nälkäsinä :D

Se loppu sitten yheksän maissa ja mentiin SubWayhin syömään, vihdoinkin! Leivät oli hyviä ja asiakaspalvelu oli hauskaa :D Olivat sulkemassa, ja sitten vitsailtiin siinä että yritetään olla tekemättä hirveää sotkua. Kuitenkin sitten sotkettiin aika paljonkin, ihan tahtomatta. SubWayn leipiä ei vaan voi syyä siististi. Jätettiin pöydälle parin dollarin tippi, kuten täällä kuuluu tehdä, ja pieni lappu jossa kerrottiin olevamme pahoillamme aikaansaamastamme sotkusta :( Lähettiin menemään autolle päin kun Bobbie oliki yhtäkkiä vanhojen kaverien ympäröimä. Pihalla sato vettä niin me kolme mentiin sitten takaisin sisälle odottelemaan. Tämä tarjoilija oli sitten bongannut tippinsä ja lapun. Hän sitten tuli meidän luokse ja kysyi että keneltä lappu on. Aina ilmoitti sen olevan häneltä vaikka oikeastaan Bobbie kirjoitti sen. Tarjoilija sitten vitsillä kysyi että where is the number :D Oli hauskaa kyllä :)
 Kun Bobbie sai juttutuokionsa päätökseen, niin ajettiin takaisin Lebanoniin. Puotettiin Aina ja Elena kyyistä ja menin sitten yöksi Bobbielle. Aamulla katottiin Napapiirin sankarit :D Ei ehitty ihan loppuun asti, mutta kuulemma oli hyvä elokuva, pitää kattoa loppuun joskus myöhemmin. Minun mielestä se on ainaki tosi hyvä!

Aina ja karvalakki kierrätyskaupasta. Tosi hyviä kamppeita ja huippuhalvalla!
Bobbie taustalla :)

Lauantaina kävin illalla koulun orkesterin järjestämässä Reneissance Fiestissä. Menin sinne melko myöhässä, mutta oli hauskaa. Kaikki oli tehty vanhanaikaiseksi, ja illallinen tarjottiin. Tarjosivat leipää oliivien kera, vihanneskeittoa, pottuja ja kanaa ja jälkiruuaksi leivonnaiset. Ruoka syötiin ilman aseita joka osoittautui aika haasteelliseksi :D Oli siellä haarukoita tarjolla yhden dollarin hinnalla. Ei kuitenkaan haluttu ostaa sitä vaan mennä ohjeen mukaan. Samalla kun syötiin niin orkesteri esitti esityksiä ja lauloivat ja soittivat kauniisti. Oli siellä myös temppuryhmä, jotka näyttivät jonglööräys temppuja, oli aika hienoja kieltämättä. Yleisölle annettiin paperikruunut joita kaikki piti päässä siellä. Kun pääsin kotiin niin hostmom sanoi että "hei tuohan näyttää aivan kruunulta jonka saa burgerkingistä!". Tutkin sitten kruunua, ja sieltähän se olikin peräisin. Hahaha saatiin hyvät naurut!

Koulussa menee ihan hyvin. Tuntuu vain välillä ettei jaksais tehdä tarpeeksi hommia siihen samaan tasoon mikä oli ensimmäisellä semesterillä. Sain nimittäin 5 A:ta ja 2 B:tä, mutta kyllä minä loppua kohti parannan :) Arkkitehtuurissa mun opettaja kysyi minua ja neljää muuta poikaa jos oltaisiin kiinnostuneita osallistumaan jonkunlaiseen design/architecture kilpailuun, joka on jo torstaina! Tietenkin sanoin että tottakai lähden matkaan, uusia kokemuksia ei voi olla liikaa. Tainno miten sen nyt ottaa.. Siis ylihuomenna olisin sinne lähdössä, enkä vielä oikein tiedä siitä mitään. Ja joulun tiemoilla lähetin yhden mun kuviksen työn semmoiseen kilpailuun ja voitin sitten Honor Award palkinnon joka oli kunniakirja. Mun piti hakea se Awards Assemblyssä koko koulun edestä, oli aika pelottavaa! Hengissä kuitenkin selvisin :)


Tuo otsikko tuli espanjan tunnilta, kun eräs tyttö, joka on varsin ujo ja hiljainen, niin yhtäkkiä hihkaisi esitelmänsä jälkeen että Hóla Chicos :)

Coffee, really?

Torstaipäivää vietellessä ja väsymystä on ilmassa. Tämä viikko tuntuu jotenki ihan hirveän pitkältä ja silmät painaa ainakin tonnin. Mikä ei sinänsä torstai olotilalle ole mitenkään erikoista, mutta tämä viikko kun oli tarkotus olla lyhyt ja pirtsakka. Maanantaina ei nimittäin ollut edes koulua, koska oli President's Day, ja olin koko viikonlopunkin vaan kotona tekemässä ei mitään. Lauantaina kylläkin hostmom opetti noin kuusi tuntia kestävät ratsastustunnit, "clinics". Tallilla oli paljon porukkaa ja katoin sitten niitä, ja minusta tuntuu että opinki jotain, sillä ratsastin sunnuntaina ja maanantaina ja meni tosi hyvin. Täällä hevostrailerit on muuten ihan tajuttoman isoja. Yleinen koko on se kaksi hevosta, mutta tuollon lauantaina pihalla oli ainaki seittemän hevosen traileri. Ja ne on ihan eri näkösiäki.

 

Tiistaina oli sitten ihan normaali päivä paitsi että meidän tunnit koulussa kesti 90 minuuttia. Koulun jälkeen tein sitten kotitehtäviä ja semmoista. Keskiviikkona meillä oli vaan kolme eri tuntia ja ne oli taas pitkiä tunteja. Koulu loppu 12.23 ja ajettiin sitten Bobbien kanssa Corvallikseen Youth Groupia varten. Yleensä vaan ollaan ympäriinsä kaupoissa tai istutaan jossain kahvilassa tai college campuksella tekemässä kotitehtäviä. Päästään tuonne campukselle, koska se on niinkuin Community College ja Bobbie käy siellä joitan tunteja, jotta saa credittejä collegeen. Keskiviikot on tosi kivoja ja Youth Group on rentouttava, vaikka välillä olen jotenki eksyksissä :D Siis siellä on melko paljon porukkaa ja kaikki vaan läpättää enkkua ja vääntää vitsiä englanniksi niin menee aivot solmuun.:D

Minusta tuntuu että olen kehittyny englannin puhujana paljon. Varsinkin ymmärtäminen on helpompaa tai olen vain tottunut hyppäämään semmosten juttujen yli joita en ymmärrä :D Jos katson TV:tä esimerkiksi niin ei ole enää mitään vaikeuksia ymmärtää juonta. Keskustellaan tästä aiheesta aika paljon muitten vaihtarien kanssa, koska sehän on yksi niistä syistä miksi vaihtariksi alettiin. 

On hauskaa kun vielä nytkin koulussa jotku ihan sattumalta kysyy, että mistä sinä olitkaan kotoisin? On alkanu tuntumaan etten ole vaihto-oppilas, vaan että olen ollut täällä suunnilleen koko ikäni. Tänäänki espanjan tunnilla tytöt, joiden kanssa on tultu kuitenkin aika paljon juteltua, alkoivat kyseleen että mistä minä ja Elena ollaan kotoisin. Minun mielestä hauskin kysymys mitä kuulee melkein joka kerta on että, "Did you have to learn English before you came here?" :D 

Huomenna olen menossa semmoiseen kirkon järjestämään tapahtumaan kuin Pure Rebellion ja lauantaina koulun orkesteri järjestää Reneissance Festivalin, niin menen sitten sinne. Lupasivat hienoja pukuja ja musiikkia ja ruokaa niin mikä ettei! :D Olen myös pohtinu ja pohtinu ja pohtinu, että pitäiskö alottaa tenniksen pelaaminen. Harkat alkais ens maanantaina, joten onhan tässä vielä reeeeilusti aikaa..

Ainiin! Tuo otsikko siksi että olen suureksi pettymyksekseni totenut olevani kahavia tarvitseva ihminen. Kun kaverit juopi kahvia koko ajan, niin itsekkin omaksuu tavan, minkäs teen.

 

Hei, mitä kuuluu?

Tänään päiväni oli mahtava. Kertakaikkiaan täysi ja iloinen :)

Aamulla herään kello puoli kuusi (mikä vähän ahistaa päivän iloisuusastetta) ja olen valmistautumassa bussiin joka ottaisi minut kyytiin kello 6.20. En yleensä kulje bussilla aamuisin, mutta hostmomilla ei töitä ollut tänään ja sisko sairastaa. Kuitenkin, olen pakannu ja pukenu valmiina linkkuun menoon, mutta sitten hostmom kysyy jos haluaan kyydin ja tietenkin haluan :) Joten rojahdan petiin vielä 40 minuutiksi. Ahh

Ensimmäin tunti joogaa. Ahh

Toka tunti design and engineering, kolmas historiaa, neljäs arkkitehtuuria, LUNCH TIME, viides explore art, kuudes language arts eli kirjallisuus ja viimenen espanjaa ja koe. Koe meni mainiosti ja sain vihdoin muillakin tunneilla jotain edes aikaseksi. Lounas oli rentouttava, kuten yleensäkin. Ai niin! Okei, minähän olen tunnettu kauheasta ja pelottavasta tavasta hukata asioita, mikä ei ole edes hauskaa. Siis istuttiin meijän porukalla syömässä ja sitten Elena yhtäkkiä kutsu mua ja sano että "this random girl just gave me your phone!" ! Ja minä olin että mitä!? En edes ollu tajunnu että se oli hukassa ja mikä onni, että sain sen takasi. Pääteltiin että tiesivät puhelimen olevan mun, koska taustakuvana mulla on kuva musta ja Elenasta :D Huh huh. Olen ikuisesti kiitollinen tuolle ihmiselle, jota en edes ehtinyt kiittää.

(Illalla järjestettiin taas Bake Sale International Groupin rahankeruun vuoksi.)

Koulun jälkeen oli leipomisen vuoro, mutta sitä ennen meidän piti rokata vessassa Lordin tahtiin. Se oli vapauttavaa. Leipomassa meitä oli tehoryhmä, nimittäin Elena Saksasta, minä Suomen maalta, Aina Norjasta, Thy Saksasta, Fah Thaimaasta, Saki Japanista, Kenneth Filippiineiltä, Carly Ameriikasta ja Mrs. Thomas Ameriikasta. Leivottiin noin 50 suklaakeksiä, 25 brownieta, 20 vaniljapalaa ja delicious cupcakes. Suklaakeksi eli chocolate chip taikina on muuten todella hyvää. Täällä nuo keksit on tosi iso juttu ja kaikki rakastaa keksejä! Yksi päivä ostettiin keksitaikina paketti ja syötiin se automatkalla kirkon youth groupista kotiin. Ahh

 Kello viisi suunnattiin kohti liikuntasaleja missä koripelit pietään. Meijän pöytä pystytettiin käytävä/aulaan jossa oli myös kioski, josta pysty ostaan kaikenlaista kuten hodareita, tietenkin. Istuttiin sitten koko porukka siinä pöyän ympärillä ja myytiin leivonnaisia. Oli tosi hauskaa ja ihmiset tykkäsivät meistä ja meidän herkuista :) Saatin jonkuverran jopa lahjoituksena! Hyvä me :D

Pelit kesti aina yheksään asti, joten koko päivän vietin siis tuolla koululla. Ja pelin alussa koulu jakoi 75 Dallas vs Lebanon t-paitaa 75:lle ensimmäiselle, jotka oli niitä ottamassa. Se oli ihan hirveää tönimistä ja ähkimistä, mutta minä sain yhden! Koska meidän piti istua tuolla semmoset neljä tuntia niin pitihän sitä aikaa jotenki kuluttaa, niin alettiin sitten piirteleen kaikkea paperilautasille ja koristeltiin meidän pöytä tosi söpösti. Kirjotettiin tarrautuville lapuille yli kymmenellä eri kielellä I love you ja kiinnitettiin ne pöytään. Tuntuu ihan huipulta, kun osaa sanoa niin monella kielellä :D Ja sitten tapahtu jotain taianomaista! Istuin ihan tönkkönä siinä myyntipöydän ääressä ja tämä vaalea poika tulee siihen ja kysyy, että onko joku Suomesta. Minä olin heti hereillä ja hihkuin onnesta. Jotenki automaattisesti tajusin että hän oli myös Suomesta ja olin silleen että "Joo! Mitä kuuluu?" Hahaha se oli niin outoa! Vaihettiin siinä sitten jokusen sanaa ja suomi tuntui niin hankalalta puhua. Hän oli siis vaihto-oppilas Dallasista ja oli tullu kannustamaan heidän joukkuetta.

Pelien jälkeen koululla oli Valentine's Day dance, mutta en sitten enää jaksanu jäähä sinne. Näin kuitenkin siitä vilauksen ja tavallaan olin siellä :D Minä olin muuten prinsessa ehdokkaana :D Mutta en sitten ollu kuitenkaan prinsessa ja olin sairas sinä päivänä kun ne paperit kiersi luokassa, joten en edes nähny minun nimeä tuossa ehdokas lapussa, mutta oli se silti mukava yllätys :)

Minun oli tarkotus mennä tuolta suoraa yökylään, mutta suunnitelmiin tuli sitten muutos ja menin kotia. Siellä sitten katoin pari jaksoa Say Yes To The Dress ohjelmaa, joka on ohjelma jossa morsiammet etsii sitä oikeaa mekkoa. Nyt kello on 0:02 ja olen valmis nukkumaan.

Terveisiä kaikille ja toivon että voitte hyvin! :)